Remonttitarpeita kartoittaessa päädyimme lopulta siihen, että takan ja uunin uusimisen voisi tehdä omana kokonaisuutena jo aiemmin. Muuta remonttia voi sitten suunnitella sen rinnalla, jos ehtii, ja toteuttaa joskus myöhemmin. Takka ja uuni ovat alkuperäiset, tumman punatiiliset. Molemmat on tehty hyvin, mutta takassa varsinkin on jo nähtävissä kulumista käytön vuoksi. Lisäksi molemmat ovat melko isot ja tummat, jolloin ne yhdessä muuriseinän kanssa pimentävät tilaa.
Pohdimme, miten edetä uudistamisen kanssa: Korjattaisiinko ja pinnoitetaanko molemmat tulisijat ja muuri, jolloin niiden käyttöikä jatkuisi ja tilakin vaalenisi. Toisaalta viehätti ajatus uusimisesta, jolloin myös todennäköisesti ulkomittoja saataisiin pienemmäksi. Omalla kohdalla mielipide kääntyi uusimiseen, kun sain itselleni hahmotettua kuinka paljon tehokkaampia uudet uunit ja takat ovat. Käytännössä selvästi vähemmällä puumäärällä saisi enemmän lämpöä. Bonuksena tulisi uusi, vaaleampi ulkoasu ja toivottavasti pienemmät ulkomitat.
Sitten alkoi se vaikea vaihe eli uuden uunin ja takan valinta. Olimme katselleet uuneja ja takkoja messuilla ja muissa tapahtumissa ja vierailleet liikkeissäkin vuosien mittaan. Se oli tullut jo selväksi, että takkoja löytyy monelta valmistajalta useita malleja. Uunien osalta valikoima tuntui olevan selvästi pienempi. Yleensä ensimmäiseksi tarjottiin uunin ja takan yhdistelmää. Kyseessä on siis takka, jonka yläpuolella on haudutusuuni. Uudisrakennuksissa on usein vain yksi hormi jolloin tulisijojakin voi olla vain yksi.
Meillä hormeja on kaksi ja sen verran tiesimme alusta asti, että haluamme erillisen uunin ja takan jatkossakin. Uunissa tulee kuitenkin jonkin verran tehtyä ruokia. Takoista löytyi monen kokoisia, mutta uunien mitat olivat pääosin samaa kokoluokkaa kuin nykyinen uuni. Toisaalta ajatus puuhellasta kiinnosti myös. Takassa viehätti ajatus isosta lasiluukusta ja mahdollisesti myös useammalla sivulla. Toisaalta, kun uuni jatkossakin sijoittuu takan viereen, ei takan lasiluukkua voinut suunnitella kolmelle sivulle.
Tässäkin valinnassa sisustusarkkitehti Monikasta oli iso apu. Tilan mittomisen lisäksi Monika selvitti toiveitamme ja hän selvitteli mallivalikoimaa ja antoi meille ideakuvia ja kysyi niistä hyviä ja huonoja puolia. Lisäksi kävimme liikkeissä katsomassa malleja takoista ja myös uuneista. Teimme myös Mikan kanssa pohdintaa keskustelujen ja käyntien perusteella. Näiden kaikkien myötä kirkastui vähitellen ajatus siitä, että uunin tilalle hankittaisiin hellauuni. Selvittelyjen perusteella toimittajia olisi ainakin Tiileri ja Varma-uunit. Lisäksi haku löytää Lappi Uunien malliston, mutta jäi epäselväksi, onko yrityksellä toimintaa enää Suomessa. Varma-uunien lähin jälleenmyyjä on Joensuussa tai Jyväskylässä. Päädyimme lopulta selvittämään Tiilerin valikoimaa, kun heiltä löytyi jälleenmyyjä myös Kuopiosta. Tiilerin hellauunia Hemmoa pääsimme myös käytännössä katsomaan K-raudassa.
Takkojen osalta isompi ongelma oli erittän laaja valikoima ja valinnan tekeminen tuntui mahdottomalta. Monika onneksi jaksoi rauhallisesti kysyä erilaisia hyviä kysymyksiä ja kartoittaa meidän toiveita vastausten kautta. Ehkä vastauksissa nousi esille muoto ja sirous, mutta jostain syystä Monika kysyi, olemmeko koskaan ajatelleet pyöreää muotoa takassa. Emme olleet. Kun kysyin, onko takkoja pyöreissä muodoissa, niin vastaus oli pönttöuuni. Minä en ajatuksesta innostunut, sillä mielikuva oli perinteisestä pönttöuunista, joista en jostain syystä välitä (saako tätä sanoa, kun ne on niin trendikäitä?). Ja kumpikaan meistä ei kokenut, että perinteinen pönttöuuni sopisi 80-luvun omakotitaloon. Monika huomautti, että niistä on myös uusia malleja. Niinpä perehdyimme ja tykästyimme Tiilerin Aidaan.
Sitten piti enää valita pinnat ja värit. Aidan osalta ei tarvinnut miettiä muuta kuin väriä. Hemmon osalta piti värin lisäksi miettiä pinta. Pohdinta käytiin hierretyn ja laatoitetun pinnan välillä. Päädyimme Hemmossa funkikseen eli tarkemmin hienojakoiseen antiikkilaasti valkoiseen ja Aidassa valkoiseen sävyyn Lumi matta.
Sitten oli jäljellä enää tilaaminen ja muurauksen aikataulusta sopiminen. Kutsuimme käymään Savohormin edustajan, joka tarkasti hormien kunnon ja soveltuvuuden uuneille. Hormit kuvattiin. Ne sopivat uusille tulisiijoille ja ne olivat ikäisekseen hyvässä kunnossa. Jonkin verran näkyi rapautumista ja päädyimme teetättämään myös liukuvalun hormeillle, jolloin niiden käyttöikää saa jatkettua ja tulisijojen käyttö on turvallista.
Sopimukset tehtiin syyskuun alkupuolella ja tulisijojen toimitus ja muuraus sovittiin reilun kuukauden päähän lokakuun puoleen väliin. Hormien liukuvalu sovittiin lokakuun alkupuolelle ennen tulisijojen muurausta. Savohormin edustaja kertoi, että tilauksesta ilmoitetaan muurarille ja hän ottaa yhteyttä ennen tulisijojen saapumista ja sopii tarkemmin aikataulut. Kerroimme tässä yhteydessä, että muuriseinä on tarkoitus laatoittaa ja kysyimme, pystyykö muurari tekemään myös seinän laatoituksen. Tämä onneksi onnistui ja tästäkin kannatti sopia, kun muurari ottaa yhteyttä ja sopii aikatauluja.
Tiilerin sopimukseen kuuluu se, että tulisijojen osat tulevat pihalle ja tilaaja itse huolehtii osien siirtämisestä muurauspaikalle. Tämän siis voi tehdä itse tai teetättää jollain, mutta muurarin tehtäviin ne eivät kuulu. Me lähdimme siitä, että tiilien yms. kantaminen on kiva kuntojumppa. Päädyimme myös siihen, että puramme vanhat tulisijat itse. Syitä oli useampia. Yksi tärkeä syy oli se, että Mika pystyy tekemään töitä kotona myös purku-urakan ajan. Jos purku olisi teetätetty ulkopuolisella, ei asiakkaita olisi voinut ottaa vastaan purkutyön aikana.
Niinpä sopimusten allekirjoittamisen jälkeen alkoi purkutöiden suunnittelu. Siitä lisää seuraavassa jutussa.
Jätä ensimmäinen kommentti