Itse tulisijojen purkamiseen saimme useammaltakin ihmiseltä vinkin, että sopivan kokoinen poravasara oikeilla taltoilla on hyvä työkalu tiilien irrottamiseen. Liian iso rikkoo tiiliä ja on raskas käyttää. Sopivan kokoisella jaksaa tehdä töitä ja parhaimmillaan tiilet irtoavat siististi kokonaisina. Vuokrasimme Vatupassista, 6 kg kombivasaran, muutaman erilaisen taltan sekä pienen ilmanpuhdistimen (< 600m³/h hepa) huputetun tilan alipaineistamiseksi.
Kun suojaukset oli tehty ja kaikki välineet kasassa lokakuun alussa keskiviikkona, emme malttaneet odottaa seuraavaan päivään vaan aloitimme purkua. Aluksi irrotimme uunista ja takasta luukut. Uunin luukku kehyksineen lähti helposti. Takan luukun ovet sai irrotettua helposti, mutta kehysten kiinnitystä piti tutkia jonkin aikaa ennen kuin löysimme kiinnitysruuvit ja saimme ne irrotettua. Tuhkaluukuista poistimme vain itse luukut. Kehykset oli kiinnitetty rautalangalla saumaussementtiin, joten ne sai irti vasta, kun tiilet ympäriltä oli purettu.
Sitten suojavälineet päälle ja ilmanpuhdistimen putki ulos ja puhdistin päälle. Testasimme eri kokoisia talttoja ja päädyimme loppujen lopuksi käyttämään melko kapeaa talttaa. Takan ja uunin päällä sekä luukkujen edessä oli laatat, jotka irrotimme ensimmäiseksi. Osa lähti jopa kokonaisena irti. Mika irrotteli laatat ja minä kuljetin ne ulos. Vaikka päivä oli tässä vaiheessa jo melko pitkällä, emme malttaneet lopettaa vaan kokeilimme irrottaa myös tiiliä. Varsinainen purkaminen kannatti tehdä ulko-ovelta keittiötä kohti, joten aloitimme purkamisen takasta.
Ensimmäisenä iltana saimme irrotettua ensimmäiset kerrokset takan tiilistä ja eristevillojen päällä olleen valun sekä itse eristevillat. Lajittelimme purkutavaran saman tien: Eristevillat kerättiin jätesäkkiin, saumauslaastit kerättiin laatikkoon, jolla niitä kannettiin autotallin viereen levitetylle pressulle. Tiilet kerättiin purkamisen aikana ulko-oven viereen kasoihin ns. tyypin mukaan omiin pinoihinsa (ulkoverhous, ehjät punatiilet, tulitiilet, jne.). Lajittelu mahdollisti sen, että sisälle mahtui enemmän tavaraa ja eikä tiiliä tarvinnut kantaa ulos purkamisen aikana.
Alkuun vain irrotimme tiilet niitä sen enempää puhdistamatta. Päädyimme kuitenkin pian siihen, että puhdistamme tiilet sitä mukaan, kun ne irrotetaan. Puhdistetut tiilet oli helpompi pinota ja ne pystyi kantamaan ulos heti, kun sopiva väli löytyi. Minä tein suurimman osan tiilien kantamisesta iltapäivisin/iltaisin töiden jälkeen, kun odottelin, että Mika vapautuu töistään. Se oli sen verran hiljaista hommaa, ettei häirinnyt asiakkaita. Tiilet pinottiin pihan perälle asetelluille kuormalavoille. Yksi lavallinen oli ehjille (tai lähes ehjille) pintatiilille. Toiseen kerättiin umpitiilet ja tulitiilet. Kolmanteen tuli puolikkaat tiilet. Pienemmät palat menivät samaan kasaan saumauslaastin kanssa.
Emme päässeet purkuhommiin joka ilta ja toisina iltoina purkuaikaa jäi suhteellisen vähän, mutta siitä huolimatta purku edistyi kohtuullisen hyvin. Purkamiseen tuli nopeasti rutiini. Toinen irrotti tiiliä poravasaralla. Toisen rooli oli sitten moninaisempi: Hän kasteli takkaa, keräsi irronnutta laastia laatikoihin, nosti irrotettuja tiiliä pinoon, pyörittely tiiltä, kun siitä irrotettiin laasteja ja kävi tyhjentämässä laastilaatikoita, jos malttoi. Jos laatikot tulivat kovin täyteen, kävimme yhdessä kantamassa täyden laatikon ulos pressulle.
Vaihtelimme rooleja suhteellisen usein, jotta työasennot ja tehtävät olivat monipuolisempia. Sillä tavalla pää ja kroppa saivat tasaisemmin rasitusta. Aina työrupeaman päätteeksi siivosimme purkualueen, jotta pääsin seuraavana päivänä töihin sotkematta muita tiloja. Käytännössä se tarkoitti lattian imurointia, ilmanpuhdistimen karkeasuodattimen puhdistamista, laatikoiden tyhjentämistä ja tavaroiden kasaamista niin, että kulku työhuoneelle oli siisti ja vapaa.
Purkaminen, kantaminen yms. oli sen verran fyysistä, että kannatti tehdä tasaisen rauhallisella vauhdilla, niin jaksoi päivät tehdä töitä ja illalla vielä jatkaa purkamista. Tätä meidän piti muistutella itsellemme säännöllisesti, kun aina olisi tehnyt mieli vielä irrottaa yksi tiili ennen töiden lopettamista tai osien vaihtoa.
Purkutöitä helpotti se, että uuni ja takka oli muurattu seinän eteen erilleen seinästä, jolloin seinä oli helppo pitää ehjänä. Toisena auttoi se, että takka ja uuni olivat myös itsenäisiä kokonaisuuksia. Ensin pystyi purkamaan takan kokonaan ja sen jälkeen pystyi siirtymään uunin kimppuun. Ainoa yllätyksen tapainen oli se, että takan hormi alkoikin vasta 1,5 metrin korkeudesta. Alkuperäinen takka oli varaava ja se voi selittää sen, miksi osa hormista oli rakennettu takan sisään.
Aloittamisesta seuraavana viikonloppuna saimme purettua suurimman osan takasta, vaikka emme voineet käyttää koko viikonloppua purkamiseen. Takka oli purettu noin viikon päästä siitä, kun purkaminen aloitettiin. Kun takka oli purettu, piti vähän kokeilla, miten uunin purku onnistuu, vaikka ilta oli jo pitkällä. Uunin purkaminen onnistui yhtä hyvin kuin takan purkaminenkin. Purettavia tiiliä oli ehkä jonkin verran enemmän, kun tulipesä oli pienempi ja ulkomitat hieman isommat.
Toisaalta uuniin siirryttäessä purkamisesta oli jo sen verran kokemusta, että moni asia meni nopeammin kuin aloittaessa. Uunissa tuli enemmän loppujätettä, kun tiilet halkeilivat enemmän ja arina meni sen verran pieniin osiin, ettei siitä jäänyt mitään säilytettävää. Edellinen talon omistaja on käyttänyt tietääksemme lähinnä uunia, joten se on ollut aikojen saatossa kovemmalla käytöllä. Se saattoi osaltaan selittää sen, miksi tiilet hajosivat helpommin.
Uuni oli purettu myös viikossa, vaikka sen purkamisen aikana tuntui, ettei purkutyömaalle päässyt kovin usein. Purkaminen kesti kaiken kaikkiaan melko tasan kaksi viikkoa, kun mukaan lasketaan suojauksen tekeminen ja purkaminen. Alla olevassa kuvassa suojaukset on jo purettu, mutta viimeinen seinän siivous on vielä tekemättä. Tuon kuvan jälkeen hioin seinästä hiomakivellä laasteja irti ja puhdistin hormin kohdalla olleen irtonoen pois. Lattiakin oli onneksi tasainen ja siisti takan ja uunin alla, joten sillekin riitti puhdistaminen.
Suojaus ja alipaineen käyttö olivat kyllä toimiva ratkaisu. Lattia pysyi ehjänä eikä sisätiloihin tullut juurikaan pölyä. Kun suojaukset oli purettu ja viimeiset siivoukset ja viilaukset tehty, alkoi vähitellen hahmottamaan, miten isosta muutoksesta olisi loppujen lopuksi kyse. Niin avaralta ja valoisalta koti tuntui jo tässä vaiheessa. Jotain muutoksen innosta kertoo se, että kuvia ei näköjään tullut otettua läheskään kaikista vaiheista tai asioista, joista oli tarkoitus. Kun purkutyöt ja viimeiset puhdistukset oli tehty, pystyi vain odottamaan, että uunien osat saapuisivat sovitusti ja muurari ottaisi yhteyttä tarkemman aikataulun sopimiseksi.
Jätä ensimmäinen kommentti